Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, ettei tämä ihan eka kerta ole. Edellinen blogini poistui verkon kohinasta vähin äänin noin kaksi vuotta sitten, aloitettuani parisuhde-elon. Sillä eihän silloin ole enää tarvetta kertoa kaikkea, kun on joku jolle kertoa? ja niiden asioiden salaaminen, joita ei voi kertoa, käy lopulta liian vaikeaksi elon käydessä sietämättömän symbioottiseksi. Siksi painoin delete-nappulaa.

Edellisessä tuotoksessani analysoin elämän pienijä ja isoja asioita kovin anonyymisti, yrittäen pitää jopa sukupuoleni salassa! Tämä kuitenkin johti muutaman kymmenen uskollisen mieslukijan joukkoon, kuvittelivat kai herkän runopojan olevankin herkkä runotyttö. Ei sillä että minulla mitään poikia vastaan olisi, tyttöjä on vaan niin paljon helpompi ymmärtää =)

Täällä aion kuitenkin nostaa salaisuuden viittaa vähitellen, sitten kun olen oppinut luottamaan teihin. Vähän niinkuin oikeassakin elämässä. Ensimmäisenä ajattelin kertoa itsestäni:

Rakastan: paljain jaloin kävelyä kesäisellä nurmikolla
Pelkään: sähköä, se on sinistä, sähisee ja sattuu