Silmien takana2019-11-23T10:29:08+02:00Blog Integration Feed Generatorhttps://silmientaa.vuodatus.net/silmientaahttps://silmientaa.vuodatus.net/<![CDATA[Katsaus tulevaan säähän]]> Kuljen kumisaappaat jalassa keskellä värikkäänä vellovaa lehtimerta. Vihreät, ruskea, keltaiset, oranssit ja punertavaiset lehdet singahtelevat metallisen huiskinan myötä ympäriinsä. tanssivat. Odotan sammakon tai siilinpoikasen ponkaisevan esiin jostain. niin ei kuitenkaan käy. Väistän komean väristä ja kokoista kärpässientä ja minua alkaa naurattaa kun muistan hassun tarinan taikasieniä metsästävistä rastatukista golfkentillä. Kyllä, menkääpä joskus hämyisen usvaisina syysaamuina katsomaan niin siellä ne kyyristelevät nurmilla suurennuslaseineen.. On seesteinen lauantaipäivä. Henkireikä. aikaa itselle ja ajatuksille.
Lehtien haravointia syyssäässä, päiväunia peiton alla lämpimässä, mainiota lohi-feta-salaatia, ja kaiken kruunaa 70-lukulainen neuvostoscifi. Ei voi kun ihmetellä Tarkovskyn kykyjä tarinankertojana, tai ei edes tarinan, vaan mielentilojen. Miten niin loistokkaita kirjoja voi edes muokata niin omanlaatuisiksi unenomaisiksi painostaviksi kuviksi. Rakastuin Solarikseen yhtä paljon kuin Stalkeriin.
Tuntuu että liian monet harrastavat ihmissuhteita nykyään sosiaalisina kokeina. tiedostamatta tai tietoisesti. Se on julmaa ja väärin. Mutta niinhän ihmiset aina ovat. Blogimaailma on nykyään täynnä kaikkea tätä. Ahdistaa, enkä siksi ole saanut ajatuksiani kirjattua tänne.
Kommentoija tarttui elämän suorittamiseen. Minäkin olen oikeasti yksi heistä, mutta minä sentään tiedostan sen ja osaan myös olla suorittamatta. Uskottelen itselleni että jouluun mennessä helpottaa, työ-, koulu- ja järjestöprojektit painavat päälle. Nukun kuusi tuntia yössä ja se on liian vähän. Minusta ei ole luovuttajaksi. (Oikeasti tämä on kaikki hyväksi minulle, osaan toimia paineen alla ja jäsentää asioita tärkeysjärjestykseen, näen olennaisen ja keskityn siihen, suoriudun aina mallikkaasti.) Tämä kaikki valmistaa minut siihen valtavaan markkinatalouden pyörään joka joskus vielä syöksee meidät kaikki kadotukseen. pikkusormi on jo menetetty.
On ihanaa tavata toinen ihminen joka suhtautuu intohimoisesti ja mielenkiinnolla opiskeluun. En nyt tarkoita niitä kilttejä tyttöjä, joille merkkaa ainostaan kymppirivi päättötodistuksessa, vaan aitoa innostusta uusien asioiden oppimiseen. Tuntemusta siitä että on oikealla alalla ja pitää siitä mitä tekee. Heitä on todella harvassa, yliopistomaailmassakin. Voin paljastaa teille salaisuuden että monille se on edelleen vaan pakkoa ja asioita opiskellaan vain tenttien takia. Mutta voiko kaikesta aina syyttää suomalaista luonteenpiirrettä? Eikö se ole jo rasismia? ]]>2007-10-07T00:54:00+03:002019-11-23T10:28:37+02:00https://silmientaa.vuodatus.net/lue/2007/10/katsaus-tulevaan-saahansilmientaahttps://silmientaa.vuodatus.net/<![CDATA[Tiedämies.]]> Ja se johtuu siitä että tytöt, joilla paljon poikakavereita on, minuun ihastuvat.
Näin käy aina. ja sitten on hankalaa.
Pojat ovat äärettömän mustasukkaisia, vaikka ovat tytön parhaat kaverit. Äärettömän. mukavia poikia, kaikenkaikkiaan. Mutta aina kun ovat kahden kanssani, saan kuulla "jos teet pahasti hänelle, tulen ja hakkaan sinut." He eivät ole ymmärtäneet ihmissuhteiden oikeaa olemusta. Jos tekee pahaa toiselle, tekee pahaa myös itselleen. Siihen ei pysty kuin tunteeton.Minä en sellainen ole. en. halua.
Välillä olen maailman yksinäisin. Tässä maassa ainut ajatuksineni. Muut vaan suorittamassa elmäänsä. Rakentavansa ihmissuhdettaan, kasvattamassa puolivuotiastaan, tekemässä vuorotyötään, vaatimassa oikeuksiaan.
Muutos ei tule kuin katastrofin katta. ]]>2007-09-16T05:53:00+03:002019-11-23T10:28:39+02:00https://silmientaa.vuodatus.net/lue/2007/09/tiedamiessilmientaahttps://silmientaa.vuodatus.net/<![CDATA[Kaikista synneistä raskaimman teemme kun emme tunne mitään]]>Harhailen tulevaisuuteen. Sadan vuoden päästä tätä maata ja ennenkaikkea tätä kieltä ei enää ole. Suomalainen identiteetti yksinkertaisesti katoaa. Ja kun tuhannen vuoden päästä tämä sivilisaatio kaivetaan jälleen mudasta, mitä ne tajuavat näiden kauniiden sanojen todellisesta merkityksestä? Yhtä vähän kun me asteekkien elämästä... Meidät korkeintaan museoidaan, viihteellistetään.
Talvikuningas vie tempaa kuulijansa sotaan tuhansien valovuosien päähän. Sotaa käydään monilla eri tajunnan tasoilla ajassa ja paikassa. Mutta en kerro miten tarina päättyy, se sinun on selvitettävä itse.
Siinä on kaikki mitä rakastan scifissä. Se miten ihmisten ja maailmankaikkeuden ongelmia voidaan käsitellä niin vieraassa ja oudossa ympäristössä. Kaikki palautuu aina siihen mitä meidän päämme sisällä liikkuu ja tapahtuu. Vaikka kyse olisi tappajasatelliittikyborgeista, arkkienkelikimairoista.
Minua yritetään houkutella todella vastuulliseen näkyvään hommaan. Peloittaa semmoinen, joutuisin ratkomaan toisten ihmisten ongelmia ja konflikteja. En vain kestä sitä kun ihmiset tappelevat (eivätkä asiat). Mutta minä vastustan sisäistä luontaista johtajuuttani, jota minulla ei ole. En ehkä lähde. (tai lupasin pohtia asiaa)
Ja muistakaahan tytöt ja pojat,
kaikki pettävät aina.
ehkäisykin. ]]>2007-09-11T22:01:00+03:002019-11-23T10:28:41+02:00https://silmientaa.vuodatus.net/lue/2007/09/kaikista-synneista-raskaimman-teemme-kun-emme-tunne-mitaansilmientaahttps://silmientaa.vuodatus.net/<![CDATA[No I In Threesome]]> olen yksin.
Suuri huoneisto näyttää kovin autiolta kun siitä asuttaa vain puolet. Synttärini olivat viime vuonna katastrofaalinen spektaakkeli, joten tänä vuonna aion pyrkiä vähintään samaan. Tervetuloa siis, ensi viikon ********na Tampereen ********an kaupunginosaan ****** ******lle.
Saanen kertoa teille tarinan, tarinan otsikon takaa. Miksi juuri Silmien takana? Ei ainoastaan siksi että olen vannoutunut ja fanaattinen CMX-fani. Silmillä on suuri merkitys minulle. Omistan nimittäin äärettömän söpön suloiset ruskeat nappisilmät. Niihin aina välillä ihastutaan, ja niillä voi myös ottaa koiranpentubambikatseen, jolla saa aina kaiken anteeksi. Harva pystyy katsomaan minua kovin pitkään silmiin.
(niinpä minä taas ihastutin yhden itseeni)
Olin vain melkoisen kiltti, kohtelias, mukava, söpö ja puhelias. Ja kaipasin hellyyttä & läheisyyttä. Nyt se huokailee perääni enkä oikein tiedä. en vaan tiedä...
]]>2007-08-28T20:11:00+03:002019-11-23T10:28:43+02:00https://silmientaa.vuodatus.net/lue/2007/08/no-i-in-threesomesilmientaahttps://silmientaa.vuodatus.net/<![CDATA[Lauantai]]> Kestää hetken tottua hämärään huoneistoon. Lopulta tummat terävät ääriviivat alkavat hahmottua siellä täällä lojuvuksi laatikkokasoiksi. Laatikot vaikuttavat olevan täynnä sekalaista tavaraa. Onkohan joku muuttamassa?
Huhuilet: "Onko ketään kotona?" Ei vastausta. Eteisessä huomio kiinnittyy pyykkitelineeseen jossa lojuu sulassa sovussa rintaliivejä ja mustia boksereita. Kurkkaat oikealla olevaan keittiöön. Haistat ummehtuneen hajun joka lähtee valtavasta tiskivuoresta, pyödällä lojuu kulttuurisivuilta avattu vanha hesari.
Makuuhuoneen avoin tuuletusikkuna heiluttaa tummia verhoja. On jotenkin aavemainen tunnelma. Onneksi et pelkää pimeää. Huoneen molemmin puolin on samanlaiset petaamattomat sängyt ruttuisine lakanoineen ja niiden välillä on valtava tyhjä tila. ja tietenkin lisää muuttolaatikoita.
Olohuonetta valaisee nurkassa hohtava sinertävä näyttö. Olet juuri lukemaisillasi ruudulla näkyvää tekstiä kun jokin liikahtaa pimeässä nurkassa...
Sydämesi hakkaa tuhatta kun käännyt katsomaan mikä se oikein oli. Nurkassa näkyy pieni sykkyrällä oleva olento joka keinuu hiljalleen edestakaisin. "Anteeksi, en tiennyt että täällä oli joku kotona", toteat epävarmalla äänellä. Ei mitään vastausta. Alat lähestyä olentoa ja huomaat sen tuijottavan lasittunein silmin ulos ikkunasta. Tunnistat sen. "Mitä sinä oikein...?"
Olento värähtää kun kumarrut halaamaan sitä. Sen nahka tuntuu viileältä vaikka asunnossa onkin lämmin. Olento kääntää hitaasti päänsä sinua kohti ja näet tummissa silmissä kyyneleet. Sen ääni on karhea ja kuulostaa siltä kuin ei olisi puhunut viikkoihin. Se sanoo: "Ihmiset ovat rumia sisältäpäin."
Se iskee sinuun kuin salama. Ympäristörikokset, sodat, kulkutaudit, joukkomurhat, vainot, kidutukset, verikostot, murhat, petokset, hyväksikäytöt, pettämiset, valehtelut. Kaikki virtaa päähäsi valtavana hyökyaaltona ja salpaa hengityksesi.
Puristat olennon lujasti syliisi ja sanot: "Ei hätää, minä olen nyt tässä."
Olento olen minä.
]]>2007-08-18T22:45:00+03:002019-11-23T10:28:45+02:00https://silmientaa.vuodatus.net/lue/2007/08/lauantaisilmientaahttps://silmientaa.vuodatus.net/<![CDATA[Hukassa]]> Olen ollut hieman hukassa,
anteeksi. olen vieläkin.
Olen käynyt paljon treffeillä, se on ollut melko hämmentävää. En ole oikein koskaan aikaisemmin harrastanut. Mutta näin internetin valtakautena se on niin helppoa. Eihän niistä oikein mitään ole tullut. Tytöt ovat niin erilaisia kuin minä. Suurimmalla osalla tuntuu olevan pelkkä tyhjä ulkokuori, vaikka kovasti muuta väittäisivätkin. Mitä nyt voi puhua ihmisen kanssa joka tykkää romanttisista komedioista ja jonka lempibaari on Onnela? Tai ihminen jolla ei ole harrastuksia, unelmia ja tavoitteita? Joka ei lue kirjoja? Jotenkin olen vähän menettänyt uskoni, kunnollisia tyttöjä ei taida olla olemassakaan. Tai jos on, ovat liian penseitä, eivät osaa tehdä mitään hauskaa...
Ainiin, yksi positiivinen kokemus kuitenkin löytyy, kävin treffeillä myös sen tytön kanssa johon ihastuin silloin kuukausi sitten. Se oli todella mukavaa, mutta en edelleenkään oikein ottanut selvää tytöstä. Kovin salaperäinen on, kovin hankala lukea ihmistä. Jotenkin tuntuu että otan sen vähän liikaa haasteena, olisi kiva päästä ihmisen pään sisälle ja nähdä mitä oikein ajattelee minusta ja muusta. Todella kivaa juttuseuraa, mutta viestitti ettei oikein tällähetkellä ole kiinnostunut mistään. (muusta kun kaveruudesta). Minusta se jotenkin vaikutti siltä että tytöllä on sisällään kolhuja ja ruttuja, epäonnistuneita suhteita. Mutta ehkä olen vaan vainoharhainen.
Tässä iässä on oikeastaan enää mahdoton löytää ihmistä joka ei olisi rikkonut itseään ihmissuhteilla. Onneksi minä olen ehjääjä, korjaaja, jaloilleen nostaja.
Luulen että minä haluan vain hakea hyväksyntää ja ihastumista ja ehkä hellyyttä. Siksi olen sortunut moiseen epäilyttävään puuhaan. Kaikenlisäksi olisi kiva hieman laajentaa tuttavapiiriä opiskelutokavereiden ulkopuolelle. Ei tee hyvää jämähtää paikoilleen.
Sain töissä hoitaakseni projektin joka luultavasti työllistää minut helposti ensi lukuvuodeksi. Saa nähdä miten aika riittää, kun on niin paljon kaikkea muutakin.
Synnyn kohta. Toivottavasti saan järjestettyä hauskat boolikestit ihmisille. Kutsuisin sinutkin, mutta pelkään hieman teitä, rakkaat lukijani.
(mitään noista en enää ikinä tule saamaan) ]]>2007-08-18T09:56:00+03:002019-11-23T10:28:47+02:00https://silmientaa.vuodatus.net/lue/2007/08/hukassasilmientaahttps://silmientaa.vuodatus.net/<![CDATA[Tarina, jota en olisi halunnut kertoa]]>--
Poika oli kovin yksinäinen. Syksy oli tulossa ja ilmat viilenivät. Hän vietti paljon aikaa omassa pienessä kolossaan, silti kokoajan teki mieli juttuseuraa ja vähän hellyyttäkin. Pojalla ei oikein ollut ystävää jolle kertoa asioita ja maailman omituisuuksia. Eräänä harmaana syksyisenä päivän poika oli menossa kahville kaverinsa kanssa keskustaan. Kaverilla oli mukanaan Tyttö. Näin Poika ja Tyttö tapasivat toisensa. Tytöllä oli sotkuinen tukka ja hassun väsyneen hysteerisiä juttuja. Tyttö piirteli lehtiöön. Poika taas oli tapansa mukaan huoliteltu ja kohteliaan korrekti. Tyttö ja Poika erosivat, kuitenkin tavatakseen saman iltana myöhemmin bileissä.
Tällä kertaa Tyttö oli varustautunut. Oli meikkiä ja biletoppia, säihkyvää tukkaa. Tyttö oli päättänyt saada Pojan. Poika oli kuitenkin tästä kaikesta autuaan tietämätön ja hieman humalainen. Ja Pojalle olisi sitä paitsi riittänyt pelkästää se että hänet huomioidaan. Se mihin Poika ihastui Tytössä oli: 1) Tuntuma hoikan Tytön selkälihaksista tanssilattian sykkeessä. 2) Jutut roolipelauksesta (sillä eihän kukaan roolipeliharrastaja voi olla kovin huono ihminen? ) Tyttö ja Poika viettivät yön yhdessä.
Seuraavana päivänä Tyttö ja Poika tutustuivat, ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana... Poika oppi että Tyttö oli juuri eronnut henkisesti epätasapainoisesta suhteesta. Tytöllä oli siksi hieman asiat sekaisin. Poika sopi hyvin lohduttajan rooliin, osasihan hän puhua asioista ja saada järkeä niihin asioihin missä sitä ei pitäny olla. Poika auttoi Tytön uuden elämän alkuun. Lopulta tyttö käytännössä asui Pojan luona, koska se nyt vaan oli kätevämpää.
Suhteen ensihuuma kesti ainakin vuoden. Vietettiin päiviä sängyllä köllien ja hellien ja rakastellen.
Pojalla oli takanaan muutamia seurustelusuhteita, teinivuosilta ja vähän myöhemminkin, ei kuitenkaan koskaan mitään vakavaa. Tyttö oli taas seurustellut koko ikänsä. Väliin ei ollut koskaan mahtunut pitkää sinkkujaksoa. Taustat olivat hyvin erilaiset. Myös muita eroavaisuuksia alkoi löytyä. Poika tykkäsi asua siistimmin ja tunsi jatkuvasti korjailevansa Tytön jälkiä. Poika sai myös jatkuvasti lainalla rahaa Tytölle, jonka rahankäyttö ei ehkä ollut kaikkein suunnitelmallisinta. Lisäksi Tyttö kulutti paljon enemmän alkoholia kuin Poika. Kuten arvata saattaa, pieniestä asioista kasvaa suuri puro, vaikka asioista puhuttiinkin.
Tyttö oli hyvin älykäs ja hänellä oli paljon elämän viisautta. Tyttö kävi satunnaisesti töissä ja luki pääsykokeisiin. Poika patisteli aina välillä Tyttöä tekemään asioita ja keskittymään tehokkaammin, mutta lopulta kuitenkin ajatteli antaa toiselle tilaa ja hoitaa itse asiansa. Poika hankki itselleen hirveästi hommia, töitä, luottamustehtäviä ja paljon opiskelua. Tytöllä taas oli paljon luppoaikaa, mitä kulutettiin keskustan baareissakin.
Tyttö ja Poika päättivät muuttaa yhteen. Asia tuli kovin äkkiä, ainakin Pojalle. Hän ei ollut tottunut tällaiseen, ei ollut koskaan asunut yhdessä. Poika ajatteli: tämä on nyt minun loppuelämäni, mitään muuta ei ole eikä tule. Kaikki muut ovet elämän polulla nyt sulkeutuvat ja Poika ja Tyttö ovat loppuelämänsä yhdessä. Ajatus oli kovin ahdistava, miksi näin nuorena? Enkö ehdikään enää kokeilla mitään jännittävää elämässäni onko edessä apaattinen keski-ikäinen keskiluokkaistuminen? Poika ajatteli kovin tyhmästi ja tiesti kyllä sen, mutta ei vaan voinut mitään.
Poika aloitti kesällä uudessa työpaikassa, rytmi oli kiihkeää eikä tänä vuosikymmenen aurinkoisempana kesänä päässyt aurinkoa näkemäänkään. Työ oli henkisesti raskasta ja fyysiseti rasittavaa. Tyttö oli kesätöissä naisvaltaisella alalla jossa oli tyypilliset naisvaltaisen alan ongelmat, ei tultu toimeen esimiesten ja työtovereiden kanssa. Poika turtui Tytön työvalituksiin, koska omat ongelmat tuntuivat paljon isommilta. Poika alkoi kääntyä sisäänpäin.
Keskikesällä kaukana sivistyksestä työn tiimellyksessä Pojan kännykkä yhtäkkiä soi. Toisessa päässä itkuinen ääni sopersi: "En saanut opiskelupaikkaa". Pojan maailma romahti, vaikka ulkoisesti hän oli tietysti tyyni. Poika tiesi mitä tuleman pitää, millainen syksy olisi tulossa, koska Poika tunsi Tytön niin hyvin.
Syksyllä Tyttö teki satunnaisia työkeikkoja, jotka vähenivät vähenemistään. Pojalla oli taas kädet täynnä työtä opiskelun ja työn ja luottamushommien kanssa. Usein nähtiin vaan ohimennen. Tyttöä rasitti kun Poika kohteli häntä kun kotirouvaa ja Poikaa rasitti kun Tyttö ei voinut edes kotitöitä hoitaa vaikka mitään muutakaan hommaa ei ollut. Lopulta Poika pakotti Tytön opiskelemaan avoimeen yliopistoon, että saisi vähän kiinni koulunkäynnistä ja tuntumaa opintoihin ja valmiuksia ensi kevään pääsykokeisiin. Tyttö ei tehnyt sitä mielellään, mutta Poika oli onnellinen nähdessään säihkysilmäisen Tytön palaavan luennoilta. Ala ei kuitenkaan ollut Tytölle parhain mahdollisin ja pikkuhiljaa kiinnostus ja osallistumisinto kuoli. Tyttö eli työttömyysturvalla ja käytti paljon aikaa ja rahaa erinäisissä kuppiloissa. Poika alkoi myös viihtyä enemmän ja enemmän omissa bileissään.
Pojalla alkoi olla paljon sosiaalisia kontakteja, uusia ihmisiä elämässään ja tarpeeksi itseluottamusta. Muut tytöt alkoivat olla kiinnostuneita, pojasta oli yhtäkkiä muutamassa vuodessa kasvanutkin mies! Oikeasti sisimmässään Poika oli ollut samanlainen jo yläasteajoissa, nyt vaan muutkin huomasivat hänet.
(Poika petti tyttöä.)
Jälkeenpäin Poika käveli yksin sateessa kotiin ja mietti elämäänsä. Tiedättehän sen tunteen kun olet kuolemaisillasi ja elämä vilahtaa silmiesi ohi. Poika hiipi kotiin soperteli jotain ja sammui. Seuraavana aamuna poika laittoi yksiön hakuun itselleen, koska tiesi että tämä olisi kaiken loppu.
Poika jatkoi uutta salasuhdettaan, koska se oli uutta ja jännittävää ja... kaikkea sitä mitä ei ollut ollut pitkään aikaan. Poika tiesi jäävänsä kiinni, ja että se olisi vain ajan kysymys. Poika ei tiennyt mitä sitten tapahtuisi, muutakuin että se olisi jotain Pahaa ja satuttavaa.
Lopulta Tyttö sai tietysti selville. Itkuhysteriaraivopurkaus, molemmilla. Asiaa puitiin paljon ja pitkään, koska Tyttö halusi yrittää ymmärtään. Puhuttiin selväksi paljon niitä asioita mistä aiemmin oli vaiettu. Tyttö ja Poika pysyivät yhdessä, ja Pojasta tuntui että suhde lähti uuteen kukoistukseen. Enää ei tuntunut niin pahalta.
Eräänä kevättalven päivänä Tyttö ohimennen ilmoitti mihin aikoo hakea opiskelemaan. Se iski Poikaan suoraan päin näköä, Tyttö lähtisi ihan oikesti pian pois, eikä enää olisi Tyttö ja Poikaa. Olihan näistä asioista puhuttu jo paljon aiemminkin, ja Poika oli kannustanut Tyttöä opiskelemaan sitä mistä hän sydämmessään eniten tykkäisi. Poika tiesti että hän olisi saanut Tytön jäämään kaupunkiin, mutta se ei olisi ollut oikein. Pakottaa rakastamansa ihminen tekemään vääriä valintoja elämässään. Ei Poika olisi voinut tehdä semmoista. Niin, luitte muuten oikein, Poika rakasti Tyttöä ja Tyttö Poikaa. Ei kerran syttynyt rakkaus mihinkään kuole, se ehkä vaan vaihtaa muotoaa, jalostuu.
Nyt Tyttö siis lähtee pois, parin viikon kuluttua. Suhde on jo loppunut, mutta välit ovat edelleen mainiot. Ja sellaiset ne tulevat aina olemaankin. Tyttö on kuitenkin yksi harvoista ihmisistä jolle Poika voi puhua tärkeistä asioista, kuten maailmanpolitiikasta, hyvästä musiikista, ihmissuhteista... Poika tietää että Tyttö ajattelee samoin.
Kaikenkaikkiaan ongelmat johtuivat siitä että Tyttö ja Poika olivat pohjimmiltaan hyvin erilaisia ihmisiä. Tyttö oli perheen mies ja Poika perheen nainen, tästä myös vitsailtiin usein, ja siinä oli hyvin paljon totta. Asiaa on ehkä hyvin hankala ulkopuolisten ymmärtääkään, mutta suhde ei ollut kovin tasapainoinen.
-- Olen varma että tarina näyttäisi hyvin toisenlaiselta Tytön kertomana, mutta myös hyvin samalta.
(Kaikki on oikeastaan ihan hyvin nyt.) ]]>2007-08-02T23:23:00+03:002019-11-23T10:28:49+02:00https://silmientaa.vuodatus.net/lue/2007/08/tarina-jota-en-olisi-halunnut-kertoasilmientaahttps://silmientaa.vuodatus.net/<![CDATA[Ilosaarirock 2007]]> 1) Odotus Lähtöä edeltävänä eksäni, A, ilmoitti, ettei hänen paras kaverinsa olekaan tulossa kyydissämme Joensuuhun. Syynä oli kuulemma se ettemme sopisi kaikki kolme millään samaan autoon. Ei fyysisesti vaan sillä toisella tavalla. Ja oli hänellä kuulemma töitäkin vielä myöhään perjantaina. Ette usko kuinka huojentunut olinkaan. Matka sujui lopulta yllättävän nopeasti ja kivuttomasti, jutellen kaikkea maan ja taivaan väliltä. Leirintäalue vaikutti kaoottiselta, mutta se sopi hyvin meille. Löysimme paikkamme ja leiriydyimme. Muutama olut, molemmat humaltuivat väsyneinä. Nukuimme sylikkäin, oli hyvä olla.
2) Viha Perjantaiaamuna muutama kaverimme saapui paikalle kaverinkavereidensa kanssa. Leirit pystytettiin, tutustuttiin, humalluttiin. En ajatellut hankkia lippua klubeille, koska 15e pelkän CMX:n näkemisestä ei innostanut, festarit tulisivat muutenkin niin kalliiksi. (huoh, ihan kuin tällä pankkitilin saldolla tarvitsisi huolehtia tuollaista) Sitten alkoi alamäki. Huomasin sen heti heidän katseistaan. Seurueen komea kaveri vilkuili A:ta ja pian pelattiinkin jo juomapelejä. Tunsin itseni niin ulkopuoliseksi. Välillä havahduin nauramaan muun seurueen mukana, muutoin lähinnä join. Koska näin kaiken jo paljon ennen kuin mitään ehti edes tapahtua. Mieleen valui myrkkyä alkoholin muodossa. Vedin A:n pian sivummalle ja aloitin raivoisan riidan. Juurihan hän oli eilen vannottanut etten toisi mitään tyttöjä pantavaksi hänen silmiensä alle, koska se jos mikä satuttaa. Mutta kyllä minäkin osaan satuttaa, koska pian A:n silmät olivat jo kyynelissä. Vetäydyin mielenosoituksenomaisesti muualle ja päätin humaltua lisää. Itkin itseni yksin uneen. Aamulla A ja se komea kaveri kömpivät ulos samasta osoitteesta.
3) Onnikänni Ette osaa kuvitella kuinka surkea näky A oli aamulla kömpiessään majoituksesta pihalle. Tavarat hukassa, krapula. Minä olin selvittänyt pääni humalaisesta uhosta aamusuihkussa ja olin seurueen ensimmäisenä pystyssä. Enää ei ollutkaan paha olla. Tajusin ehkä vihdoin ettemme enää ole yhdessä, eikä minulla ole oikeutta olla vihainen. A tuli luokseni ja pyysimme toisiltamme anteeksi. A:ta hävetti tekonsa ja käytöksensä, samoin minua. Mikään näin typerä ei saisi pilata välejämme, ei todellakaan. A ja komea kaveri eivät enää vilkuilleet toisiaan. Oli lauantai ja ensimmäiset keikat olisivat tänään. Päädyimme A:n kanssa katsomaan Husky Rescueta yhdessä, ehkä viimeinen keikkamme ikinä yhdessä. Rakastan. Myöhemmin illalla tajusin yhtäkkiä elämän tarkoituksen ja kaikki tuntui niin selkeältä. Tajusin ettei minun oikeasti tarvitse etsiä mitään festarityttöä itselleni, vaikka monet niin nätisti hymyilivätkin. Tunsin voittaneeni luonnon. ja se elämän tarkoitus, noniinno, en minä sitä enää muista =)
4) Musiikki Lauantai: Maj Karma jylisi kesäsäässä, Husky Rescue maalaili värikkäitä kauniita kuvia, Rubik ilahdutti, PMMP rokkasi ja nauratti, mutta Porcupine Tree räjäytti potin totaalisesti. Maailman paras keikka. Ikinä. Ja minä pääsin näkemään sen! Tuhatpäinen yleisö lauloi mukana ja kädet haukoivat ilmaan. Tahtoo lähemmäs bändiä! jotain käsittämättömän suurta, avaruusrokkia. Ihania taidehomosteluvideoita, jotka avasivat biisien merkityksen. Jälkeenpäin joku kertoi että olisivat soittaneet 20min yliaikaa, en minä tiedä. Kadotin ajantajun täysin ja annoin musiikin virrata. Ja yleisö vaan huusi lisää vaikka roudarit jo purkivat soittovehkeitä lavalta. Tälläisen keikan näkee vaan kerran elämässä.
Sunnuntai: Nieminen & Litmanen yllätti positiivisesti, Magenta Skycode kuulosti hyvältä, mutta ei aivan niin hyvältä kuin provinssissa, Disco Ensemble sai veren taas virtaamaan, Opeth oli pettymys, en odottanut mitään näin raskasta, mutta sitten taas jälleen Risto räjäytti tajunnan. Hain hyvissä ajoin paikkani eturivistä, jossa olikin sitten parhaat bileet. Jos ei ole kokenut koskaan Ristoa livenä ei voi tietää mistä puhun. Mies on tehnyt parhaan rakkauslevyn ikinä. "Rakkauden avaruusraketti, vie meidät, vittu, kuuhun." Keikan aikana mm. kirjoitin maailman söpöimmän punapäätytön paitaan tussilla ja tanssin itseni läkähdyksiin. Kaikki ne bändit joita en maininnut.. niin, ne kuuluivat kyllä leirintäalueelle päälävalta ihan hyvin :)
5) Päihteet Sunnuntai-illalla pääsin sitten kokeilemaan myös vähän laittomampiakin päihteitä. Hmm, tämä on jotenkin hankala asia puhua edes näin internetissä. Ihmisillä on niin vahvan mustavalkoiset mielipiteet aina kun joku avaa suunsa "hampunpolttelijoista". Kyseessä oli kuitenkin täysin suomalainen luomutuotanto, ikinä en suostuisi mitään kansainvälistä rikollisuutta tukemaan. Tuntuu että kaikki harrastavat tätä nykyään. Ainakin minua nuorempi sukupolvi. Oli mukavaa. Ehkä kirjoitan joskus omista ajatuksistani vähän kattavamminkin, mutta kyllä tämä alkoholin virallinen ja suojeltu asema virallisena päihdyttäjänä pännii.
Kaikenkaikkiaan hieno festari, ensi vuonna ehdottomasti uudestaan. Varsinkin jos esiintyjälista on yhtä upea kuin tänä vuonna. Ilosaaressa 2008 tavataan! ]]>2007-07-16T20:49:00+03:002019-11-23T10:28:51+02:00https://silmientaa.vuodatus.net/lue/2007/07/ilosaarirock-2007silmientaahttps://silmientaa.vuodatus.net/<![CDATA[Festarielämää]]>Lisäksi upea keikka oli Reginalla, söpön sympaattisella suomalaistriolla, jonka laulajaan olen tolkuttoman ihastunut. Olisin halunnut hakea keikan jälkeen ihan aidon Regina-ilmapallon, jolla lava oli koristeltu, mutta ne olivat sen verran suosittua tavaraa että jättäydyin suosiolla pois kyynärpäätaistelusta. Livekeikkojen kuninkaista täytyy myös tietysti mainita Risto, se mies osaa todella laulaa rakkaudesta! ja vetää muuten mahtavia livekeikkoja, joissa kaikki riehuvat itsensä tainnuksiin. Encorena vedetty monologi nousee aina taivaallisiin runomittoihin :) Ilosaaressa haluan ehdottomasti nähdä: Porcupine treen, Opethin, PMMP:n, Rubikin ja Riston. Keikalla tavataan! ]]>2007-07-10T22:10:00+03:002019-11-23T10:28:53+02:00https://silmientaa.vuodatus.net/lue/2007/07/festarielamaasilmientaahttps://silmientaa.vuodatus.net/<![CDATA[Jo riittää sekoilu]]> Ilosaarirock todella jännittää. Olen nimittäin lähdössä sinne exäni ja hänen parhaan kaverinsa (miespuoleinen tietysti) kanssa. Kuusi tuntia autossa saattavat olla melko piinaa. Kyllähän sinne muitakin tuttuja/kavereita on tulossa vaikka millä mitalla, mutta he saapuvat vasta perjaintai-illalla. Itsehän pyysin jo ajoissa torstain, perjantain ja maanantain vapaaksi. Festareilla pitäisi olla kyllä joku ihan oma festariheila. Sellainen pieni ja söpö jonka kanssa pomppia lempibändin keikalla eturivissä ja puristaa aina välillä lantiota lähemmäs ja silitellä hiuksia ja suukottaa korvaa. huoh. olen vaan ihan liian hellyydenkipeä =) varsinkin näin krapulassa kun kaikki tunteet korostuvat.
(edit: Tämä kirjoitus antaa kyllä ihan väärän kuvan minusta, mutta ei se varmaan haittaa. Oikeasti olen kiltti koti-ihminen) ]]>2007-07-08T20:08:00+03:002019-11-23T10:28:56+02:00https://silmientaa.vuodatus.net/lue/2007/07/jo-riittaa-sekoilusilmientaahttps://silmientaa.vuodatus.net/